Kun toiset aloittelivat uutta lukukautta, minä ajelin Jyväskylään sovittuun plastiikkakirurgin tarkastukseen. Oli mukava huomata, että näin hömäkässä tilassakin ("lomalla") pystyn tekemään oikeita ratkaisuja vaikkakin viime tinkaan: kotoa lähdettyäni olin kääntymässä Kuopioon päin - se on se suunta, jonne yleensä kotoa lähden - kun mieleeni jytkähti, että ei helvata tänne...
Sitten Google Mapsin eukko oli ihan sekaisin. Laitoin sen pälättämään, kun lähestyin Jyväskylää. Kaupunki ei ole ihan niin tuttu minulle, että olisin luottanut osaavani oikeaan paikkaan. Se käski minun kääntyä milloin minnekin, vaikkei edes ollut katua, minne kääntyä. Onneksi oli Paviljonki-opasteet, joilla suunnistin (+ muisti edelliskerrasta) oikeaan parkkipaikkaan.
Näissä kuvissa keikistelen odotushuoneessa. Tulin aika reilusti etuajassa, kun en jaksanut enää pyöriä kaupungilla. Kampaajani on sitten lomalla...
Mistä muuten huomaa olevansa vanha? No siitä, kun puhemylly käynnistyy, puhetta ei saa poikki ennen kuin elämäntarina ja kaikki vaivat kaukaisinta sukulaistakin myöten on kerrottu sille raukalle, joka sattuu istumaan vastapäätä 🙈 Osittain jo lähti laukalle, mutta kirurgi sai välissä vähän kopeloitua leuan alustakin.
Sylkirauhaset pullottavat kaulalla. Olinkin vähän ihmetellyt, mitkä pussit mulla on, mutta sitten googlasin kotona ja toden totta: siinä kohtaa ovat sylkirauhaset! Amerikassa kuulemma niitäkin jopa poistetaan. Kuulosti hyvin omituiselta. Itse kärsin ainakin vuoden päivät koronan jälkeen kuivasta suusta. Kävin pari kertaa hammaslääkärissäkin, jossa vähän seurattiin tilannetta. Nyt taas roiskuu eli tilanne meni aikanaan ohi. Olisi varmaan aika kamalaa, jos osa rauhasista ei toimisi lainkaan...
Sitten olen huomioinut itsekin, että ihan keskileuan alapuolelle kaulaan on palautunut vähän kurttunahkaa - vieraslaji, you know. Lääkäri on kirjoittanut Kantaan, että se voi johtua kudostyypistä ja laihdutustilanteesta.
No, minähän en laihduta enkä käsittääkseni ole laihtunut salaakaan, vaikka tosi nirkoisesti syönkin. Kyllä painon putoaminen päättyi gastric bypassin jälkeen kymmenessä kuukaudessa. Sen jälkeen olen ehtinyt kerätä jo noin 14 kiloa takaisin ja laihduttaa sitä pois yhdeksän kiloa. Nyt vuoden ajan olen painanut vaa'alla pompahdellessani aina saman verran eli viisi kiloa enemmän kuin olin hoikimmillani. Nuoruusvuosien painoon olisi matkaa 15 kiloa, mutta olkoon! Veriarvot ovat olleet hyvät, verenpaine ja -sokerit hyvät, kolesteroli on kunnossa ja jaksan halutessani liikkua, löydän kaupasta mieleisiäni vaatteita enkä ajattele itsestäni rumasti.
Eli tarkkailen tilannetta ja huolestun, jos kaula valahtaa vielä alemmas. Pieni ruttuisuus ei tällä iällä haittaa. Voisi kokeilla vetää teipillä suoraksi 😎tai ompeluttaa nepparit... Leikkauksesta ei ole vielä neljää kuukauttakaan, joten parannellaan. Laitan A-vitamiinivoidetta aamuin illoin, hoidan arpiani - jotka ovat kunnossa - ja aurinkovoiteen kanssa läträän vuoden ympäri. Muistakaa tekin se: aina aurinkovoidetta, kun menette ulos!
 |
| Vähän on kerääntynyt aurinkorasvoja... Jokaiseen laukkuun oma! Kasvojen tunto palailee hiljakseen. Edellisestä kirjoituskerrasta on menty siinäkin suhteessa eteenpäin. Posket tuntevat nyt niin, että kun painan pääni tyynyyn, alimmaiseen poskeen sattuu. Kun näpsyttelen sormilla ihoa, on joitakin kohtia, joissa kipu tuntuu todennäköisimmin. Mutta kaikkeen tottuu: yöllä käytän yhä tukitekstiiliä, kun se nyt vain vie niitä tuntemuksia pois. Päivällä en juuri sirinöitä ja surinoita jää kuuntelemaan. Ne ovat nyt osa elämääni ja luotan siihen, että ne häipyvät pikkuhiljaa pois. Katsotaan sitten uudelleen, kun vuosi on kulunut! Youtube tarjoilee minulle yhä amerikkalaisia facelift-videoita. Katsoin sellaisen, jossa nainen kertoi, että hänellä on 1,5 vuoden kuluttua leikkauksesta jokin tunnoton kohta kasvoissaan, mutta ei se häntä häiritse. Niitä voi jäädä. Lääkärinkin mielestä leikkauksen lopputulos on luonnollinen. Samansuuntaista palautetta olen saanut paljon, ja olen itse hyvin tyytyväinen. Näillä kahdella kuvalla olen veikeillyt heille, jotka ovat tuskailleet omien kasvojensa kanssa. En ole ilkeä. Tunnen kohteeni hyvin.   Laitan tähän lopuksi joukon random-kuvia viime ajoilta. On kiva pitää blogia, jonka voi täyttää selfieillä - hahhahhaa!         Kuvista näkee kipukohtani eli 1. hiusten kariseminen lihavuusleikkauksen jälkeen. Minulla on kyllä ollut aina korkea otsa... Tiesittehän, että isän näköiset lapset ovat viisaita 😁 Ja 2. otsarypyt, jotka nyt vain ovat. Nahka jäi sieltäkin löysälle laihdutuksen jälkeen. 3. Ostan näköjään koko ajan liian suuria paitoja "vanhasta muistista". Tosin olen aina pukeutunut löysiin vaatteisiin eli ollut aina mielestäni lihava, vaikken ole ollutkaan. Silleen. Loppukuva, jossa näytän mielestäni muurahaiselta: pieni pää ja sitten suurenee 🐜  PS. Laitoin tämän blogin kommentit tulemaan tarkistuksen kautta eli ne tulevat sähköpostiini ja julkaisen ne luettuani. En ollut huomannut paria kommenttia, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Olisi mukavaa saada palautetta, oli se mitä hyvänsä. Julkaisin ensin molemmat, mutta koska en tiedä kommenttien taustoja enkä lähettäjiä, poistin toisen harkittuani asiaa. Jokin asia ei ollut mennyt ilmeisesti niin kuin olisi ollut suotavaa? Mikään toimenpide ei ole harmiton. Etsin siksi tähän jonkin linkin aiheesta. Maalaa linkki ja avaa sitten hiiren kakkospainikkeella / klikkaa kännykässä "verkkohaku" TAI siirrä osoite selaimeen :) https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-suosituimmat-ja-uhkarohkeimmat-kauneusleikkaukset-plastiikkakirurgit-varoittavat-henkea-uhkaavista-virheista-pienikin-leikkaus-voi-olla-riskaabeli-jos/7942160 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/13/kauneusleikkaus-aiheutti-katin-poskeen-kuolion-ja-ninalle-monen-sentin-arvet https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/kauneus/kauneusleikkaus https://seura.fi/terveys/hyvinvointi/kauneusleikkaus-ei-ole-riskiton/ |
Kommentit
Lähetä kommentti
Mukavaa, että kävit blogissani!