Siirry pääsisältöön

17. Kaksi kuukautta ja neljä päivää...

 ...on nyt kulunut leikkauksestani. Minulla piti olla tiistaina tällä viikolla kontrollikäynti plastiikkakirurgilla, mutta menin imuroimaan itseeni kesäflunssan. Ihan lykkäsi pientä lämpöä kirnuamisen lisäksi. Katselmus siirtyi elokuun 10. päivään.

Muutoin paranemisessani ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Kaulani tosin ei enää jännity ja jäykistele kuten alussa. Se lienee siis hyvää vauhtia toipumassa. Korvien vierustat tuntevat yhä enemmän ja enemmän ja "sirinä" tuntemuksena niillä alueilla on välillä melkoinen. Se ei siis ole kipua vaan - tuntemus. Leuka alhaalta päin sekä oikealta että vasemmalta on eniten puutuneen oloinen. 

Jos olen ihan rehellinen, alkaa pikkuhiljaa jurppia, kun päätä käännellessä tuo leuan alus tuntuu samalta kuin posket hammaslääkärin puudutuksen jäljiltä. Haluan tällä sanoa, että tähän leikkaukseen pitää itsellä olla kova motiivi ja into, että jaksaa odotella ja kuulostella toipumistaan. Onneksi vältyin ainakin alkuaikojen komplikaatioilta, jotka olisivat lisänneet toipumisaikaa entisestään. Nyt olen jo kuitenkin voiton puolella - saako näin sanoa vai tuoko se huonoa onnea? 

Päivä- ja yöunilla sekä kirjaa pitkällään lukiessani käytän painetekstiiliä, koska ilman sitä kasvoissa tuntuu edelleen liian pahalta. Pystyasennossa ollessani en tekstiiliä juuri käytä, mutta jos lähden jonnekin pitemmäksi aikaa, otan sen varalta mukaani. Kesäkuun puolessa välissä ainakin oli hyvä, että se oli mukana Nightwishin Kiteen keikalla. Yhtäkkiä vain alkoi tuntua siltä, että alkaa sattua liikaa. Välillä on myös eri kohdissa tosi nopeita pistäviä kipuvälähdyksiä.

Luin tuon edellisen tekstini, jossa kerron läkähtyneeni kuntosalilla. Korjaan sen verran, että väärä hälytys! Ihan noin paljon ei kunto ollut laskenut. Ennen seuraavaa salikertaa söin kunnolla (minulla on siis se kananmunan/tulitikkuaskin kokoinen vatsalaukku) ja jaksoin suurin piirtein niin kuin ennen leikkaustakin: kaikki laitteet "ohjelmastani" läpi entisillä painoilla. No problem!


Lisään tähän vielä kuvia viime ajoilta. Ei mitään radikaalia niissäkään verrattuna ihan niihin leikkauksen jälkeisiin kuviin... Olen muuten iloinen siitä, että niitä kuvia tuli silloin tämän blogin siivittämänä otettua!






Nightwishin keikalla safarihenkisenä...






Kommentit

Lähetä kommentti

Mukavaa, että kävit blogissani!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20. Tämän blogin lopetus eli loppukatsaus!

 Alakasvojen ja kaulan kohotusleikkauksesta + leuan rasvaimusta alkaa olla aikaa kahdeksan kuukautta. En enää seuraile parantumisprosessia, joten sanon jäähyväiset tälle blogille. Palaan asiaan, jos tulee jotakin uutta tai leikkausurani jatkuu toisaalla. Vatsaroikot olisivat ehkä paikallaan. Itseäni häiritsevät myös allit, mutta en aio olla koko loppuelämääni toipilas jostakin leikkauksesta. Polvet ja lonkatkin varmaan pettävät jossakin vaiheessa niin kuin jo olen aiemmin maininnutkin - vanhuus... Kasvoni ovat mielestäni nyt parantuneet. Minulla on pieniä tuntemuksia leukalinjassa, ikään kuin kiristystä ja pientä tuikkailua, mutta ajattelen, että sinne laitetut tukilangat ne siellä ilmoittelevat olemassaolostaan. En ole enää oikeastaan puutunut - ehkä aavistuksen verran paikoin, mutta se ei häiritse mitenkään. Kasvojen ja kaulan iho tuntuu juovan kosteusvoidetta ahnaasti. Käytän aamuin illoin retinol-voidetta ja laitan sitten kosteutusta. Kosmetologi ehdotti ihan öljyä, jos iho alk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

6. Leikkauspäivä 25.4.2023

Leikkauspäivää edeltävänä iltana nullotimme mieheni kanssa kotona. Hän oli ihan loppumetreille saakka uskonut, että "tulen järkiini" tämän asian suhteen. Nyt näytti kyllä tosi huonolta: olin päivällä varmistanut klinikalle, että olen tulossa. Koko yön makasin tikkusuorana jännityksestä nukkumatta silmäystäkään: Elämäni virhe! Entä jos jotain sattuu? Haluan perua! En voi enää perua! Äiti, auta! Kello soi aamulla 4.30 ja ponkaisin vieterinä ylös, suihkuun ja lähtöön. Mieheni vei minut Jyväskylään, jossa minun oli määrä olla klo 7.30.  Anestesiahoitaja oli vastassa ovella. Hän ohjasi minut heräämöön, jossa sängylläni odottivat jo leikkauspaita, aamutakki, tukisukat ja tossut. Mieheni lähti nähtyään paikan poikamme kämpille viettämään päivää, koska hänen oli oltava hakemassa minua illalla pois sairaalasta. Pian pukemisen jälkeen anestesialääkäri katsoi esitietojani, sain lääkitystä ja plastiikkakirurgi kävi minut vielä huoneeseensa  Hän otti ensin ennen leikkausta -kuvat ja sitte...
Lähetä kommentti
Lue lisää

16. Arggghhhh!

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...
Lähetä kommentti
Lue lisää