Siirry pääsisältöön

15. Viisi viikkoa leikkauksesta


Aika kuluu nopeasti!

Edelliseen viikkoon verrattuna olen nyt varmempi siitä, että tunto tosiaan on alkanut palautua korvien viereen. Tunnen kynän kosketuksen ja viileyden. Se ei ole vielä täydellinen mutta kuitenkin selkeä.

Edelleen kaulalihakset jumittuvat herkästi enkä oikein ole uskaltanut venytellä niitä. Olisi pitänyt älytä kysyä, voiko niin tehdä. Toisaalta olen aikeissa palata saliharjoittelun pariin, niin pakkohan siellä on kaulalihaksiakin "pullistella". Otan varovasti ja tunnustellen alkuun - vähän niin kuin aloittaisin alusta. Katsotaan sitten, miltä tuntuu.

Koska olen lörppä ja tottunut jakamaan asioitani, olen tästä leikkauksestakin kertonut melkein kaikille tähän mennessä. Olen vinkannut myös tätä blogia, jos joku sattuisi mielenkiinnosta tai uteliaisuudesta lukemaan. Teksti tarvitsee aina lukijansa!

Olin tänään työpaikallani omilla eläkekahveilla ja nyt moni huomasi muutoksen minussa. Sain "faneja" ja joillekin olen "idoli". Oli ihan hauskaa! Kerroin omassa puheessani sitten kaikille leikkauksesta ja miksi siihen päädyin. Vinkkasin tämän blogini myös.

Olin ilman painetekstiiliä tänään tosi monta tuntia. Kun tulin kotiin, pesin mielelläni meikit pois ja puin "piponi". Ohjeiden mukaan vielä viikko olisi hyvä pitää ainakin öisin. Koska olen paljon kotona, pidän päivisinkin - vähemmän sattuu kaulalihaksiin ja kasvojen sivuilla ei sirise niin paljon 😌

Kuvissa ei ole mitään uutta katsomista, mutta laitan muutaman kuvan kuitenkin tältä päivältä.









Kommentit

Lähetä kommentti

Mukavaa, että kävit blogissani!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20. Tämän blogin lopetus eli loppukatsaus!

 Alakasvojen ja kaulan kohotusleikkauksesta + leuan rasvaimusta alkaa olla aikaa kahdeksan kuukautta. En enää seuraile parantumisprosessia, joten sanon jäähyväiset tälle blogille. Palaan asiaan, jos tulee jotakin uutta tai leikkausurani jatkuu toisaalla. Vatsaroikot olisivat ehkä paikallaan. Itseäni häiritsevät myös allit, mutta en aio olla koko loppuelämääni toipilas jostakin leikkauksesta. Polvet ja lonkatkin varmaan pettävät jossakin vaiheessa niin kuin jo olen aiemmin maininnutkin - vanhuus... Kasvoni ovat mielestäni nyt parantuneet. Minulla on pieniä tuntemuksia leukalinjassa, ikään kuin kiristystä ja pientä tuikkailua, mutta ajattelen, että sinne laitetut tukilangat ne siellä ilmoittelevat olemassaolostaan. En ole enää oikeastaan puutunut - ehkä aavistuksen verran paikoin, mutta se ei häiritse mitenkään. Kasvojen ja kaulan iho tuntuu juovan kosteusvoidetta ahnaasti. Käytän aamuin illoin retinol-voidetta ja laitan sitten kosteutusta. Kosmetologi ehdotti ihan öljyä, jos iho alk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

16. Arggghhhh!

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

6. Leikkauspäivä 25.4.2023

Leikkauspäivää edeltävänä iltana nullotimme mieheni kanssa kotona. Hän oli ihan loppumetreille saakka uskonut, että "tulen järkiini" tämän asian suhteen. Nyt näytti kyllä tosi huonolta: olin päivällä varmistanut klinikalle, että olen tulossa. Koko yön makasin tikkusuorana jännityksestä nukkumatta silmäystäkään: Elämäni virhe! Entä jos jotain sattuu? Haluan perua! En voi enää perua! Äiti, auta! Kello soi aamulla 4.30 ja ponkaisin vieterinä ylös, suihkuun ja lähtöön. Mieheni vei minut Jyväskylään, jossa minun oli määrä olla klo 7.30.  Anestesiahoitaja oli vastassa ovella. Hän ohjasi minut heräämöön, jossa sängylläni odottivat jo leikkauspaita, aamutakki, tukisukat ja tossut. Mieheni lähti nähtyään paikan poikamme kämpille viettämään päivää, koska hänen oli oltava hakemassa minua illalla pois sairaalasta. Pian pukemisen jälkeen anestesialääkäri katsoi esitietojani, sain lääkitystä ja plastiikkakirurgi kävi minut vielä huoneeseensa  Hän otti ensin ennen leikkausta -kuvat ja sitte...
Lähetä kommentti
Lue lisää