Arvet ja kaulan hoidettuani ja tukitekstiilin likaisuutta kauhisteltuani aloin kaivata puuhailua. Koska pari viikkoa pitää ottaa iisimmin, kulkeuduin tietsikan äärelle. Teen tätä blogia paitsi operaatiota harkitseville myös itseäni varten, joten lukijana älä hermostu, jos ja kun kertaan samoja asioita.
Olo on päivä päivältä parempi niin kuin kuuluukin. Ensi viikolla aloitan ikkunanpesu-urakan ja pesen kyllä tuon tukitekstiilinkin. Siinä on joitakin veriroiskeita ja jäämiä hoitovoiteista + yleistä ihosta erittyvää saastaa. Pidän sitä sen kaksi viikkoa yötä päivää, niin odotan vielä pari päivää...
Mulla on varmaan epästandardit korvat, kun tukitekstiilin korva-aukot tuntuvat liian lyhyiltä. Olen kyllä tunkenut korvat niistä rei'istä läpi silmälaseja varten. Repeäisiköhän tuo, jos leikkaisi aukkoja pitemmiksi? En uskalla kokeilla. Toisaalta voin varmaan laittaa sangat tekstiilin allekin, sillä eihän minulla ole enää avohaavoja.
EPIKRIISIN TULKINTAA
Sain sairaalasta lähtiessäni käteeni leikkauskertomuksen ja sama näkyy omakannassa. KYS:in lihavuusleikkauksesta en koskaan saanut mitään tekstiä. Kyselin sen perään ja sieltä postitettiin lääkärilatinaversio, vaikka tiedän, että siellä oli toinenkin versio, missä olisi kerrottu leikkauksen kesto ja muuta ihan "kiva tietää" -asiaa. Omakannassa ei ole sanaakaan ko. leikkauksesta minulle itselleni näkyvissä. En tiedä miksi.
Epikriisissä kerrotaan, että konsultaatiokäynnillä minulle on kerrottu leikkauksen riskeistä: hermovaurioriskistä, infektio-ongelmista, lopputuloksen epäsymmetrisyydestä ja epätasaisuudesta. Mitä noista muistin, oli ihon tunnottomuus, tulehdusriski ja itse ajateltuna leikkausten yleiset riskit. Olin lukenut myös kauhukertomuksia eli esimerkiksi ihokuoliosta löysin jutun.
Olisi ehkä hyvä, että sairaalalla olisi antaa asiakkaalle etukäteen ihan mustaa valkoisella kunkin toimenpiteen kulusta, riskeistä ja siitä, mistä hinta koostuu. En tiedä, onko Suomessa missään sellaista käytäntöä. Helposti asiat unohtuvat tai jäävät ymmärtämättä. Itse otin etukäteen mielestäni tosi paljon selvää ihan itsenäisesti asiasta.
Epikriisissä lukee, että painetekstiiliä pidetään neljä viikkoa. Alkuun sitä pidetään viikon verran mahdollisimman paljon yötä päivää. Lähtiessäni kotiin kysyin vielä tukitekstiilin pidosta ja sain eri ohjeen: mielellään kaksi viikkoa yötä päivää ja mielellään kuuteen viikkoon ainakin öisin. Minua tämä rätti kasvoilla ei häiritse, joten varmistan omalta osaltani, että kudokset kiinnittyvät ennen kuin jätän tekstiilin pois.
Anestesiasta pitäisi olla erillinen kertomus. En tiedä, näenkö itse sen tai olisiko siitä mitään "iloa" itselleni.
Huomiotani kiinnitti kohta, jossa sanotaan: "Kaulalla on runsas ihosubkutis (Ihon alle muodostunut löyhä sidekudos- ja rasvakerros. Wikipedia), joka häiritsee myös toiminnallisesti. Näin ollen lääketieteelliset indikaatiot ovat olemassa toimenpiteelle. Iho poimuttuu paikoin voimakkaastikin." Tätä en itse ollut ajatellut, mutta joo: kuten olen aiemmissa teksteissä jo maininnut, vaaka-asennossa on nyt helpompi hengittää! Ennen lihavuusleikkausta minun piti kylkiasennossakin kenottaa päätä taaksepäin, että pystyin hengittämään 🙈
Muutoin epikriisissä kuvaillaan se, mitä on tehty missäkin järjestyksessä. "Suomensin" sen aiemmin kertaalleen itselleni. Varovaisesta rasvaimusta kaulalle on aloitettu, platysmaa (kaulan iholihas) on ommeltu, ligamentteja (jänne) on vapautettu. Sitten on tehty viillot alkaen ohimoalueilta korvien editse taakse. On laitettu ripustinlankoja ja jotain muotoilemaan ja nostamaan leukakulmaa ja on kiinnitetty sitten korvan eteen. On vertailtu, että tulos on symmetrinen.
Seuraavaksi keskikasvojen iho on vapautettu aina syvän kasvojen kohotuksen tasoon. Keskikasvoilta on katkaistu kiristävät ligamentit, jotta iho mobilisoituu. Ihon poistot on tehty molemmin puolin ja iho on suljettu toisessa kerroksessa ja laitettu kiinni, myös leuasta.
Lopuksi todetaan, että iho on vitaali, kun leikkaus lopetetaan. Dreenit on asennettu kaulalle.
Toivottavasti tämä epikriisin summittainen tulkkaus meni edes sinnepäin! 🙊
PS. Kävin tänään ensimmäisellä kunnollisella kävelylenkillä leikkauksen jälkeen. Enää eivät tärähdykset sattuneetkaan kaulaan. Hiki pääsi kyllä tulemaan, joten pesaisinkin tukitekstiilin jo tänään. Onneksi se kuivui pikaisesti, kun viritin sen roikkumaan turvallisesti saunan kiukaan lähelle.
Otin kuvan käytyäni suihkussa ja pujahdettuani pyjamaan. Aika hyvin "osasin" peitellä vielä näkyvissä olevat mustelmat. No, leuassa näkyy, jos osaa katsoa... tai suurentaa kuvaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Mukavaa, että kävit blogissani!