Siirry pääsisältöön

9. Sunnuntaimietteitä ja epikriisin tulkintaa

Arvet ja kaulan hoidettuani ja tukitekstiilin likaisuutta kauhisteltuani aloin kaivata puuhailua. Koska pari viikkoa pitää ottaa iisimmin, kulkeuduin tietsikan äärelle. Teen tätä blogia paitsi operaatiota harkitseville myös itseäni varten, joten lukijana älä hermostu, jos ja kun kertaan samoja asioita.

Olo on päivä päivältä parempi niin kuin kuuluukin. Ensi viikolla aloitan ikkunanpesu-urakan ja pesen kyllä tuon tukitekstiilinkin. Siinä on joitakin veriroiskeita ja jäämiä hoitovoiteista + yleistä ihosta erittyvää saastaa. Pidän sitä sen kaksi viikkoa yötä päivää, niin odotan vielä pari päivää...

Mulla on varmaan epästandardit korvat, kun tukitekstiilin korva-aukot tuntuvat liian lyhyiltä. Olen kyllä tunkenut korvat niistä rei'istä läpi silmälaseja varten. Repeäisiköhän tuo, jos leikkaisi aukkoja pitemmiksi? En uskalla kokeilla. Toisaalta voin varmaan laittaa sangat tekstiilin allekin, sillä eihän minulla ole enää avohaavoja.




EPIKRIISIN TULKINTAA

Sain sairaalasta lähtiessäni käteeni leikkauskertomuksen ja sama näkyy omakannassa. KYS:in lihavuusleikkauksesta en koskaan saanut mitään tekstiä. Kyselin sen perään ja sieltä postitettiin lääkärilatinaversio, vaikka tiedän, että siellä oli toinenkin versio, missä olisi kerrottu leikkauksen kesto ja muuta ihan "kiva tietää" -asiaa. Omakannassa ei ole sanaakaan ko. leikkauksesta minulle itselleni näkyvissä. En tiedä miksi.

Epikriisissä kerrotaan, että konsultaatiokäynnillä minulle on kerrottu leikkauksen riskeistä: hermovaurioriskistä, infektio-ongelmista, lopputuloksen epäsymmetrisyydestä ja epätasaisuudesta. Mitä noista muistin, oli ihon tunnottomuus, tulehdusriski ja itse ajateltuna leikkausten yleiset riskit. Olin lukenut myös kauhukertomuksia eli esimerkiksi ihokuoliosta löysin jutun. 

Olisi ehkä hyvä, että sairaalalla olisi antaa asiakkaalle etukäteen ihan mustaa valkoisella kunkin toimenpiteen kulusta, riskeistä ja siitä, mistä hinta koostuu. En tiedä, onko Suomessa missään sellaista käytäntöä. Helposti asiat unohtuvat tai jäävät ymmärtämättä. Itse otin etukäteen mielestäni tosi paljon selvää ihan itsenäisesti asiasta.

Epikriisissä lukee, että painetekstiiliä pidetään neljä viikkoa. Alkuun sitä pidetään viikon verran mahdollisimman paljon yötä päivää. Lähtiessäni kotiin kysyin vielä tukitekstiilin pidosta ja sain eri ohjeen: mielellään kaksi viikkoa yötä päivää ja mielellään kuuteen viikkoon ainakin öisin. Minua tämä rätti kasvoilla ei häiritse, joten varmistan omalta osaltani, että kudokset kiinnittyvät ennen kuin jätän tekstiilin pois.

Anestesiasta pitäisi olla erillinen kertomus. En tiedä, näenkö itse sen tai olisiko siitä mitään "iloa" itselleni. 

Huomiotani kiinnitti kohta, jossa sanotaan: "Kaulalla on runsas ihosubkutis (Ihon alle muodostunut löyhä sidekudos- ja rasvakerros. Wikipedia), joka häiritsee myös toiminnallisesti. Näin ollen lääketieteelliset indikaatiot ovat olemassa toimenpiteelle. Iho poimuttuu paikoin voimakkaastikin." Tätä en itse ollut ajatellut, mutta joo: kuten olen aiemmissa teksteissä jo maininnut, vaaka-asennossa on nyt helpompi hengittää! Ennen lihavuusleikkausta minun piti kylkiasennossakin kenottaa päätä taaksepäin, että pystyin hengittämään 🙈

Muutoin epikriisissä kuvaillaan se, mitä on tehty missäkin järjestyksessä. "Suomensin" sen aiemmin kertaalleen itselleni. Varovaisesta rasvaimusta kaulalle on aloitettu, platysmaa (kaulan iholihas) on ommeltu, ligamentteja (jänne) on vapautettu. Sitten on tehty viillot alkaen ohimoalueilta korvien editse taakse. On laitettu ripustinlankoja ja jotain muotoilemaan ja nostamaan leukakulmaa ja on kiinnitetty sitten korvan eteen. On vertailtu, että tulos on symmetrinen.

Seuraavaksi keskikasvojen iho on vapautettu aina syvän kasvojen kohotuksen tasoon. Keskikasvoilta on katkaistu kiristävät ligamentit, jotta iho mobilisoituu. Ihon poistot on tehty molemmin puolin ja iho on suljettu toisessa kerroksessa ja laitettu kiinni, myös leuasta.

Lopuksi todetaan, että iho on vitaali, kun leikkaus lopetetaan. Dreenit on asennettu kaulalle.

Toivottavasti tämä epikriisin summittainen tulkkaus meni edes sinnepäin! 🙊

PS. Kävin tänään ensimmäisellä kunnollisella kävelylenkillä leikkauksen jälkeen. Enää eivät tärähdykset sattuneetkaan kaulaan. Hiki pääsi kyllä tulemaan, joten pesaisinkin tukitekstiilin jo tänään. Onneksi se kuivui pikaisesti, kun viritin sen roikkumaan turvallisesti saunan kiukaan lähelle.

Otin kuvan käytyäni suihkussa ja pujahdettuani pyjamaan. Aika hyvin "osasin" peitellä vielä näkyvissä olevat mustelmat. No, leuassa näkyy, jos osaa katsoa... tai suurentaa kuvaa.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20. Tämän blogin lopetus eli loppukatsaus!

 Alakasvojen ja kaulan kohotusleikkauksesta + leuan rasvaimusta alkaa olla aikaa kahdeksan kuukautta. En enää seuraile parantumisprosessia, joten sanon jäähyväiset tälle blogille. Palaan asiaan, jos tulee jotakin uutta tai leikkausurani jatkuu toisaalla. Vatsaroikot olisivat ehkä paikallaan. Itseäni häiritsevät myös allit, mutta en aio olla koko loppuelämääni toipilas jostakin leikkauksesta. Polvet ja lonkatkin varmaan pettävät jossakin vaiheessa niin kuin jo olen aiemmin maininnutkin - vanhuus... Kasvoni ovat mielestäni nyt parantuneet. Minulla on pieniä tuntemuksia leukalinjassa, ikään kuin kiristystä ja pientä tuikkailua, mutta ajattelen, että sinne laitetut tukilangat ne siellä ilmoittelevat olemassaolostaan. En ole enää oikeastaan puutunut - ehkä aavistuksen verran paikoin, mutta se ei häiritse mitenkään. Kasvojen ja kaulan iho tuntuu juovan kosteusvoidetta ahnaasti. Käytän aamuin illoin retinol-voidetta ja laitan sitten kosteutusta. Kosmetologi ehdotti ihan öljyä, jos iho alk...

16. Arggghhhh!

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...

6. Leikkauspäivä 25.4.2023

Leikkauspäivää edeltävänä iltana nullotimme mieheni kanssa kotona. Hän oli ihan loppumetreille saakka uskonut, että "tulen järkiini" tämän asian suhteen. Nyt näytti kyllä tosi huonolta: olin päivällä varmistanut klinikalle, että olen tulossa. Koko yön makasin tikkusuorana jännityksestä nukkumatta silmäystäkään: Elämäni virhe! Entä jos jotain sattuu? Haluan perua! En voi enää perua! Äiti, auta! Kello soi aamulla 4.30 ja ponkaisin vieterinä ylös, suihkuun ja lähtöön. Mieheni vei minut Jyväskylään, jossa minun oli määrä olla klo 7.30.  Anestesiahoitaja oli vastassa ovella. Hän ohjasi minut heräämöön, jossa sängylläni odottivat jo leikkauspaita, aamutakki, tukisukat ja tossut. Mieheni lähti nähtyään paikan poikamme kämpille viettämään päivää, koska hänen oli oltava hakemassa minua illalla pois sairaalasta. Pian pukemisen jälkeen anestesialääkäri katsoi esitietojani, sain lääkitystä ja plastiikkakirurgi kävi minut vielä huoneeseensa  Hän otti ensin ennen leikkausta -kuvat ja sitte...