Siirry pääsisältöön

7. Yhden viikon kuluttua leikkauksesta


Parina päivänä leikkauksen jälkeen oloni ei ollut kovin vakaa. Otin vuorokaudessa pari kertaa särkylääkettä eli  yöksi ja joskus aamuyöllä sopivan ajan päästä uudelleen. Nukuin ylävartalo koholla selälläni - ei mikään lempiasentoni, mutta nyt ei ollut vara valitella. Hyvin siinäkin nukuin, kun sain sen unen ensin metsästettyä. Huomasin, että minun oli paljon helpompi hengittää, kun kaulallani ei ollut enää mitään ylimääräistä painolastia, mutta CPAP-laite toki puhkuu apunani öisin.

Kun sain mennä suihkuun, olin hieman yllättynyt hiusteni rautaisesta tuoksahduksesta ja punaisesta pesuvedestä. No totta kai hiukset tuollaisen leikkauksen jäljiltä olivat veriset! Korvieni sisältä kaivelin myös useampana iltana paakkuuntunutta verta pois. Aloin jopa kuulla paremmin! Lähinnä kaulan alueella oli lieviä kiputuntemuksia. Se oli eniten turvoksissa ja mustelmilla. Myös leuan molemmin puolin ilmestyi mustelmat. Iho oli ja on tunnotonta, eniten molempien korvien vierestä noin viiden sentin etäisyydelle nenää kohti.

Sisko halusi minusta heti hymyilevän kuvan


Kotona juuri ennen ekaa suihkua








 Vapun jälkeen tiistaina ajelimme Jyväskylään tikkien poistoon. Kirurgi kävisi myös vilkaisemassa, jos ehtisi. Miehelläkin oli asiaa paikalliseen urheiluliikkeeseen, joten matka oli perusteltu, vaikkei lapsemme sillä hetkellä ollutkaan kaupungissa. Ja mikäs meidän oli körötellessä: emme kumpikaan ole enää työelämässä.


Leikkauksessa avataan molempia korvia mukaillen iho edestä ja viilto jatkuu myös korvan taakse. Leuan alla on myös pieni viilto. Näistä hoitaja pystyi tikit poistamaan, mutta kirurgi sanoi, että molemmin puolin takaraivolla hiusrajassa olevia niittejä ei vielä poistettaisi. Ne voisi poistaa toisen viikon kuluttua kotipaikkakunnalla. Sain varmuuden vuoksi mukaani niittienpoistajankin - sellaisen vähän pinsettien näköisen työkalun, jos täällä ei sellaista sattuisi olemaan.


Niitit oikealla...




Tässä kotona otettuja kuvia, kun tikit on poistettu. Suihkuun sai mennä vuorokauden kuluttua.













Vähän keräsin katseita piipahtaessani kaupassa keväisenä päivänä tällä lookilla 😂




Ai niin! Teippaan rillit päähäni! 








Kommentit

Lähetä kommentti

Mukavaa, että kävit blogissani!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20. Tämän blogin lopetus eli loppukatsaus!

 Alakasvojen ja kaulan kohotusleikkauksesta + leuan rasvaimusta alkaa olla aikaa kahdeksan kuukautta. En enää seuraile parantumisprosessia, joten sanon jäähyväiset tälle blogille. Palaan asiaan, jos tulee jotakin uutta tai leikkausurani jatkuu toisaalla. Vatsaroikot olisivat ehkä paikallaan. Itseäni häiritsevät myös allit, mutta en aio olla koko loppuelämääni toipilas jostakin leikkauksesta. Polvet ja lonkatkin varmaan pettävät jossakin vaiheessa niin kuin jo olen aiemmin maininnutkin - vanhuus... Kasvoni ovat mielestäni nyt parantuneet. Minulla on pieniä tuntemuksia leukalinjassa, ikään kuin kiristystä ja pientä tuikkailua, mutta ajattelen, että sinne laitetut tukilangat ne siellä ilmoittelevat olemassaolostaan. En ole enää oikeastaan puutunut - ehkä aavistuksen verran paikoin, mutta se ei häiritse mitenkään. Kasvojen ja kaulan iho tuntuu juovan kosteusvoidetta ahnaasti. Käytän aamuin illoin retinol-voidetta ja laitan sitten kosteutusta. Kosmetologi ehdotti ihan öljyä, jos iho alk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

16. Arggghhhh!

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

6. Leikkauspäivä 25.4.2023

Leikkauspäivää edeltävänä iltana nullotimme mieheni kanssa kotona. Hän oli ihan loppumetreille saakka uskonut, että "tulen järkiini" tämän asian suhteen. Nyt näytti kyllä tosi huonolta: olin päivällä varmistanut klinikalle, että olen tulossa. Koko yön makasin tikkusuorana jännityksestä nukkumatta silmäystäkään: Elämäni virhe! Entä jos jotain sattuu? Haluan perua! En voi enää perua! Äiti, auta! Kello soi aamulla 4.30 ja ponkaisin vieterinä ylös, suihkuun ja lähtöön. Mieheni vei minut Jyväskylään, jossa minun oli määrä olla klo 7.30.  Anestesiahoitaja oli vastassa ovella. Hän ohjasi minut heräämöön, jossa sängylläni odottivat jo leikkauspaita, aamutakki, tukisukat ja tossut. Mieheni lähti nähtyään paikan poikamme kämpille viettämään päivää, koska hänen oli oltava hakemassa minua illalla pois sairaalasta. Pian pukemisen jälkeen anestesialääkäri katsoi esitietojani, sain lääkitystä ja plastiikkakirurgi kävi minut vielä huoneeseensa  Hän otti ensin ennen leikkausta -kuvat ja sitte...
Lähetä kommentti
Lue lisää