14. Kuukausi leikkauksesta

Tänään kävin kampaajalla. Laitettiin harmaat piiloon eli juuriväri ja leikattiin pois pari senttiä. Kampaaja katsoi ensin arvet, että tiesi, missä ne ovat. Vähän mietin sitä, pystynkö kenottamaan pesupaikalla pää taaksepäin, sillä kaulalihakset jäykistyvät helposti. Kampaaja kertoi, että on heillä ennenkin asiakkaat olleet toisinkin päin eli polvillaan tuolilla. Mun kuluneehkot polviparat! Halusin kuitenkin kokeilla ihan normaaliasentoa ja kampaaja sanoi lyhentävänsä sessiota. Hän laittoi hoitoainetta, jota ei tarvinnut pestä pois. Näin saatiin pesupaikkahommat nopeammiksi. Hyvin meni!

Värit päässä

Harmaat piilossa. No filter. No make up 😂

Aina sattuu kuviin tämä sama t-paita. On mulla toinenkin! 😂

Nyt - niin kuin muulloinkin - on muistettava käyttää aurinkorasvaa. Huomasin autolla ajaessani, että auringonsäteet ihan kuin koskevat kaulan ihoon. Ostin jo aiemmin yhden rasvan apteekista ja toisen ihan tavallisesta kaupasta. Lisäksi löysin kesähatun, joka ehkä ihan vähän antaa myös suojaa. Minulla on niin iso pää, että useimmat naisten hatut (one size) eivät mahdu minulle, mutta tämä oli mukava poikkeus. Lisäksi se on tyyliseni eli tyylitön 😉

Takapihan katoksen alla on mukava taas muistella korean kielen sanoja...

...suojautuneena auringolta.

Kokeilen vielä, olisiko hiuksille mitään apua "vitamiineista ja hivenaineista"..  Sinkkiä ostin ihan ruokakaupasta. Sekin on tarkoitettu hiuksille, mutta purkissa lukee myös iho ja kynnet. Magnesiumia ostin samasta ruokakaupasta lihaksille, jotka alkavat olla kuukauden vötkyilyn jäljiltä kuihtuneita. Ensi viikolla kokeilen jatkaa kuntosalilla käymistä. Saa varmaan aloittaa taas ihan alusta... Magnesium-paketissa mainitaan lihasten lisäksi hermosto ja luusto. Käytän nämä pois. Toivottavasti ei ole mitään haittaa jos ei hyötyäkään - enkä yhtään tiedä, tarvitsisinko oikeasti vai en. Koen tarvitsevani?

Viime päivinä olen ollut huomaavinani, että tunnen yhä enemmän alueilla, jotka heti leikkauksen jälkeen olivat aivan tunnottomat. Tällä hetkellä heti ohimoiden alapuolelta poskipäistä kohti korvia koskettamalla ihan vähän jopa sattuu. Kynällä sivelemällä saa paremman kuvan tilanteesta. Omalla sormella hivelystä ei osaa päätellä, tunteeko poski vai tunteeko vain sormi.

Ilman tukitekstiiliä on jo helpompi olla, mutta pidän sitä edelleen kotona. Jostain oli viime yön aikana oikean korvan alapuolelle tekstiiliin tullut pieni veritahra. En yhtään tiedä, mistä se on ilmestynyt. En näe korvan taakse ja olen yksin kotona. Kampaajakaan ei sanonut, että siellä mitään olisi. Yöllä on tietysti voinut olla käsikin korvan alla, mutta ei käsissäkään mitään haavoja kyllä ole. Mysteeri.