13. Mieliala-aaltoilua

Sain vasempaan käsivarteeni laajan, ärhäkän ihottuman, jolla ei liene leikkauksen kanssa mitään tekemistä, mutta harmittaahan se. Viime päivien ykkösjuttu siis. Leikkauksesta on nyt kolme viikkoa ja kolme päivää.

Olen ollut viime päivät jotenkin puhditon. En mikään energiapakkaus ole muutoinkaan, mutta nyt olen lähinnä lojunut tai nukkunut ja käynyt kolmen tunnin välein syömässä. Aloitin tänään omatoimisesti rautakuurin valmisteella, joka soveltuu lihavuusleikatulle. Ei nuo ferritiinit kuitenkaan ole puoliakaan siitä, mitä ne olivat ennen vuotta 2020. Viime syksynä söin kolmen kuukauden kuurin eikä arvo noussut kovinkaan paljon sen aikana. Moneen muuhun nähden lukemani kuurin jälkeen (70) oli kuitenkin hyvä, mutta ennen gastric bypass -leikkausta se oli muistaakseni 124.

Olen pohtinut, voisiko kyse olla nyt pienestä matalapaineesta, joka tuppaa monille leikkausten jälkeen tulemaan. Kadu en kuitenkaan yhtään eli se ei puolla tuota näkemystä. Osaan ja pystyn iloitsemaan: olen alkanut jopa meikata! Vuosia menin töissäkin niin, että vähän jotain väriä tasoittavaa voidetta poskille ja menoksi! Nyt olen ensin hoitanut kasvojen ja kaulan ihoa suositelluilla voiteilla. Sitten olen läimäissyt aurinkorasvan, color correcting -voiteen, meikkivoiteenja poskipunan. Olen tupsutellut luomiväriä, yrittänyt käyttää kajaalia ja haronut ripsiväriä vähän sinnepäin. Ja lopuksi vielä huulten rajaus + värjäys & huulipuna. Panostankohan loppuelämäni kauneudenhoitoon, kun tähän asti se on ollut minulle todella toissijainen juttu? Pukeutumista aloin harkita tarkemmin sen jälkeen, kun pystyin taas ostamaan mieleisiäni vaatteita kaupasta enkä vain niitä, jotka sattuivat mahtumaan päälleni - toki omaan poikatyttölookiini sopivasti. Ja ihan vähän BTS-faniutta ajatellen 💜. Ei hepeniä minulle!

Pidän tukitekstiiliä edelleen aina kotona viritettynä kasvoilleni. Ilman sitä kasvojen sivuilla ja kaulalla - etenkin oikealla puolella - on kaikenlaisia tuntemuksia. Kaulalla on ihan kiputuntemuksia hetkittäin. Kaulan lihakset jännittyvät / jäykistyvät myös helposti. Korvien vieressä "sirisee" ja olen kynällä hivellen kokeillut, tunnenko mitään. Ehkä ihan pieni aavistus tuntoa on palautunut?

No mutta. Olen suonut itseni vain levätä ja keskittyä toipumiseen. Arvet takaraivolla näyttävät rajuhkoilta. Olen joskus ollut ehjä kokonaisuus, mutta eletty elämä tekee jälkiä. Minua on leikelty ennenkin. Umpisuoli lähti teininä eikä silloin tehty mitään tähystysleikkauksia. Sitten oli tuo gastric bypass, josta on viisi tosi vaaleaa ja pientä arpea vatsalla. Jotakin gynekologista lapsettomuuteen liittyvää operaatiota on tehty myös "silloin joskus", mutta ihossa olevia jälkiä ei siitä (niistä) ole. Että en ihan koskematon pakkaus ollut ennen tätäkään.

Mieheni otti takaraivosta eilen kuvia. Olen taas juuri tullut suihkusta ja yökkärissä 😂. Selfiet ovat tältä päivältä omalta takapihalta. Ihan olen lähdössä vain ruokakauppaan.