Siirry pääsisältöön

12. Neiti Kesäheinä!

Tänään olen nauttinut - paitsi kauniista säästä ja Euroviisu-illan järjestelyistä - ihan häpeilemättä uudesta ilmeestäni!

Leikkauksesta on tänään kaksi viikkoa ja neljä päivää. Ilman tukitekstiiliä oleminen on tukalampaa kuin sen kanssa oleminen, mutta olen sen kävelyn, kauppareissun ja selfie-poseerausten ajaksi riisunut. 

Kävin ekaa kertaa saunassakin sitten leikkauksen. Se ei välttämättä tehnyt hyvää. Kaulalihakset tuntuivat jäykistyvän niin, että pää ei kovin heilunut, mutta varovasti verryttelin ja taputtelin ihan omaa keksintöäni eli aloe vera -geeliä kaulalle, niin jo taas mentiin. Laitan viralliset voiteet hieman myöhemmin uudelleen.

Kävin kävelyllä Hertunrannassa ja otin selfieitä ja muita kuvia. Kotona huomasin sitten, että joo: eka kuva oli ok, muissa oli sumuista. Olin varmaan lätkännyt likaisen sormeni kamera-aukon päälle ja - se niistä kuvista. Niinpä laittauduin saunan jälkeen uudelleen ja otin hieman lisää kuvia eli yksi päivältä ja loput illalta. On kiva elää!

1. PS. Neiti Kesäheinä = rouva vuodesta 1986 lähtien - ja joulukuussa 60 vuotta täynnä 🙊

2. PS. Hiuksia alkoi lähteä vaihteeksi. Pää on järkyttynyt, kun sitä on auottu 😆 ja pantu taas kiinni. Jos katsot dekolteeta tarkasti (vihertävässä mekossa), niin se on täynnä irtohiuksia. Huomasin vasta valokuvista itse 🙈











Kommentit

Lähetä kommentti

Mukavaa, että kävit blogissani!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20. Tämän blogin lopetus eli loppukatsaus!

 Alakasvojen ja kaulan kohotusleikkauksesta + leuan rasvaimusta alkaa olla aikaa kahdeksan kuukautta. En enää seuraile parantumisprosessia, joten sanon jäähyväiset tälle blogille. Palaan asiaan, jos tulee jotakin uutta tai leikkausurani jatkuu toisaalla. Vatsaroikot olisivat ehkä paikallaan. Itseäni häiritsevät myös allit, mutta en aio olla koko loppuelämääni toipilas jostakin leikkauksesta. Polvet ja lonkatkin varmaan pettävät jossakin vaiheessa niin kuin jo olen aiemmin maininnutkin - vanhuus... Kasvoni ovat mielestäni nyt parantuneet. Minulla on pieniä tuntemuksia leukalinjassa, ikään kuin kiristystä ja pientä tuikkailua, mutta ajattelen, että sinne laitetut tukilangat ne siellä ilmoittelevat olemassaolostaan. En ole enää oikeastaan puutunut - ehkä aavistuksen verran paikoin, mutta se ei häiritse mitenkään. Kasvojen ja kaulan iho tuntuu juovan kosteusvoidetta ahnaasti. Käytän aamuin illoin retinol-voidetta ja laitan sitten kosteutusta. Kosmetologi ehdotti ihan öljyä, jos iho alk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

16. Arggghhhh!

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

6. Leikkauspäivä 25.4.2023

Leikkauspäivää edeltävänä iltana nullotimme mieheni kanssa kotona. Hän oli ihan loppumetreille saakka uskonut, että "tulen järkiini" tämän asian suhteen. Nyt näytti kyllä tosi huonolta: olin päivällä varmistanut klinikalle, että olen tulossa. Koko yön makasin tikkusuorana jännityksestä nukkumatta silmäystäkään: Elämäni virhe! Entä jos jotain sattuu? Haluan perua! En voi enää perua! Äiti, auta! Kello soi aamulla 4.30 ja ponkaisin vieterinä ylös, suihkuun ja lähtöön. Mieheni vei minut Jyväskylään, jossa minun oli määrä olla klo 7.30.  Anestesiahoitaja oli vastassa ovella. Hän ohjasi minut heräämöön, jossa sängylläni odottivat jo leikkauspaita, aamutakki, tukisukat ja tossut. Mieheni lähti nähtyään paikan poikamme kämpille viettämään päivää, koska hänen oli oltava hakemassa minua illalla pois sairaalasta. Pian pukemisen jälkeen anestesialääkäri katsoi esitietojani, sain lääkitystä ja plastiikkakirurgi kävi minut vielä huoneeseensa  Hän otti ensin ennen leikkausta -kuvat ja sitte...
Lähetä kommentti
Lue lisää