11. Niitit pois!

Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Olen toipunut mielestäni hyvin. Tänään kävin ensimmäistä kertaa asioilla kaupungilla ilman painetekstiiliä. Pesaisin sen ennen lähtöäni ja laitoin saunan puolelle kuivumaan, että se olisi käyttövalmiina, kun parin tunnin kuluttua kotiutuisin.

Viime tiistaina kävelin kyllä ihan pokkana Kuopiossa tekstiili ja pipo päässäni. Kukaan ei katsonut millään lailla. Ehkä sitä ei edes huomaa ohi kulkiessaan tai sitten suomalaiset ovat niin tottuneita talven jäljiltä, että ihmisillä on kaikenlaisia virityksiä suojanaan. 

Kuopiossa torikahvilassa....

...ja sama jaettuna Facebookissa "taideteoksena"...

Olin siis nyt ilman painetekstiiliä lähes kolme tuntia ja koko ajan tuntui, että kasvoni putoavat maahan 😁. Korvien edustat aina leuan alapuolelle ovat ihan puuduksissa leikkauksen jäljiltä, ja niissä kohdin tuntuu ilman painetta ikään kuin kihelmöintiä. Kipua ei ole. Välillä tuntuu, että jostakin kiristää, mutta kohta taas ei kiristä. 

Tikithän otettiin pois Jyväskylässä jo viikko sitten tiistaina, mutta hakasten (niittien) poisto jäi tälle viikolle kotipaikkakunnalle. Minulla oli jo tietty ennakkoaavistus, miten tässä tulisi käymään, sillä olen kerran aiemmin uuden hyvinvointialueen aikana yrittänyt saada yhteyttä paikalliseen hyvinvointikeskus Aaltoon. Silloin ei mistään löytynyt puhelinnumeroita, jotka kaikki olivat vaihtuneet. Pitkällisen salapoliisigooglailun jälkeen tajusin, että ahaa, pitää soittaa KYS:n keskukseen! Sieltä sanottiin, että joo, niin ovat asiakkaat sanoneet, että Aalto kuuluu heille. Ei heille muuten ole ilmoitettu mitään. Mutta ei sielläkään vielä ollut puhelinnumerot silloin ajan tasalla. Ehkä nyt on. Ainakin kaupungin sivusto linkitti nyt hyvinvointialueen sivuille.

Mutta on aika mahdotonta metsästää sairaanhoitaja tuolta viidakosta. Ajan hoitajalle voi varata vain takaisinsoittopalvelun kautta, ja kun asia ei ole kiireellinen, ei sieltä soiteta "koskaan" takaisin. Joku Facebookin palstalla kertoi odottaneensa jo kaksi viikkoa takaisinsoittoa. Odotin pari päivää, mutta niitit takaraivossa kiristivät ja painoivat tyynyä vasten ja muutenkin ne piti saada pois, niin marssin ensiapuun kysymään asiasta. Siellä hoitaja tutkaili tietokoneeltaan, että eipä ole hoitajille minkäänlaisia aikoja, mutta muisti sitten, että kaupunginkirjaston yläkerrassa on hyvinvointi Ankkuri, jossa niitit voisi poistattaa. En muistanut koko paikkaa. Olen käynyt siellä kerran koronarokotuksessa.

Niinpä tänään sitten menin sinne ihan viime tinkaan. Paikan piti olla auki klo 15:een, mutta heillä alkoikin koulutus klo 13.00. Onneksi ehdin! Nyt on takaraivollakin lepo. Oikea puoli oli kuulemma hyvin siisti ja parantunut, vasemmalla puolella on kuulemma rupi, joka on ihan hiuksenkin kietonut itseensä. Huomenna alan hoitaa rupea. Se tuntuu varmaan käteen. Vuorokausi kuitenkin odotellaan, että niittien aukot menevät umpeen. En tajunnut ottaa kuvaa saaliista, mutta oli niitä hakasia ihan kiitettävästi astiassa!

Ankkurin toimipiste

Kiva saada niitit viimeinkin pois!

Kävin myös kahdessa kaupassa ennen kuin tulin takaisin kotiin ja samalla sitten rikoin tekemäni lupauksen. Lupasin alkaa säästää siten, että en osta vähään aikaan uusia vaatteita enkä pensasmustikoita... 

PS. Blogger ei anna tehdä jostain syystä kuvatekstejä. Se heittää kuvan ihan minne sattuu, kun yritän ELI:

 1. Mun pusero!

 2. Nomnomnom...karkkeja!

Kotiin tultuani tukitekstiilikin oli jo kuivunut ja vetäisin sen kiireesti kasvoilleni. Nyt eivät kasvot "putoa" pois! Sain ensin oikein pusuhuuletkin, kun vetäisin tarrat liian kireälle 😁

Tässä vielä kuvia edelliseltä illalta eli kaksi viikkoa ja yksi päivä leikkauksesta. Suihkusta olen juuri tullut. Olen ottanut kuvat itse ja varsinkin korvien takaa on vähän vaikea saada terävää otosta. Yritin kuvata niittejä, pah! Korvien takana alhaalla on myös ihan uudet nipukat - koirankorviksi sanoi niitä kirurgi.

Lihavuusleikkauksessa harvenneet hiukset surettavat näissä kuvissa, ja kampaamoajankin siirsin tämän leikkauksen vuoksi hamaan tulevaisuuteen. En yleensä pidä juurikasvua näkyvillä. Oikean korvan vierestä iho hieman hilseilee. Johtunee A-vitamiinivoiteesta, jota olen taputellut myös tunnottomille alueilla korvien viereen kaulan lisäksi. Leuanalus on alkanut elää omaa elämäänsä. Lopullinen leikkaustuloshan on näkyvissä vasta noin puolen vuoden kuluttua.

Ja lopuksi vielä muutama kuva tältä aamulta 😁