![]() |
Plastiikkakirurgi Kristiina Hietanen tarkastelee kasvojani. Näytän ihan äidiltäni... |
Olen seurannut joillakin sivustoilla käytävää keskustelua faceliftistä ja ensimmäinen asia, mitä aina kysytään, on hinta. Toki on ymmärrettävää, että asiakas haluaa parasta hoitoa huokeimmalla hinnalla, mutta järjellä ajatellen: onko halpa hinta paras valintakriteeri?
Etelä-Suomesta ihmisiä vetävät Viron halvemmat palvelut olipa kyseessä sitten mikä tahansa plastiikkakirugiaan tai kauneudenhoitoon liittyvä asia. On ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja on sitten niitä toisia. Osaavia ihmisiä toki on varmasti kaikissa maissa. Kauempaa Suomesta lähteminen ei sitten enää tulekaan niin edulliseksi. Mitä voittaa ihminen, jos hän päättää lähteä operaation perässä vaikkapa Turkkiin? Entä jos tulee ongelmia? Itsestäni hurjimmalta kuulemaltani tapaukselta tuntui - asiaa tarkemmin tuntematta - kauneusleikkaus Georgiassa, jonne kirurgi oli tullut Moskovasta. Ihan joka tyttö tai poika ei tuohon pysty!
Toinen asia, jota kysytään, on kuka leikkasi tai onko kenelläkään kokemusta kirurgi XX:stä: millaista jälkeä hän tekee? Kirurgin valintaan kannattaakin käyttää enemmän kuin hetki aikaa. Internetistä on helpohkoa löytää tietoa esim. koulutuksesta ja kokemuksesta. Ammattitaitoinen kirurgi varmasti kertoo sivuillaan työkokemuksestaan ja taustoistaan.
Mistä sitten koostuu hinta, jonka alakasvojen ja kaulan kohotuksesta maksoin?
Maksoin huippuosaamisesta, ammattitaidosta, joka ei ole syntynyt hetkessä koulun penkkiä kuluttamalla. Plastiikkakirurgi Kristiina Hietanen kertoi, että kaulan ja kasvojen alueen kirurgiaa tekevä henkilö kouluttautuu erikseen yleensä ulkomailla. Lisäksi toimenpiteet vaativat vankkaa kirurgista kokemusta ja näkemystä, sillä eteen voi tulla yllättäviäkin tilanteita.
En myöskään maksanut pelkästään plastiikkakirurgin työpanoksesta vaan kaikkien niiden henkilöiden, joiden oli oltava leikkauksessa mukana. Paikalla oli lisäksi plastiikkakirurgia avustava kirurgi, anestesialääkäri ja kaksi hoitajaa.
Ennen ja jälkeen leikkauksen työskentelevät myös muut ammattilaiset: Laitoshuoltaja vastaa paikkojen puhtaanapidosta ja välinehuoltaja steriloi instrumentit. Sihteeri järjestelee ajankohdan, kutsuu paikalle tarvittavat henkilöt ja tekee toimenpiteeseen tarvittavat tavaratilaukset.
Lääkkeitä, joita tarvitaan leikkauksen mahdollistamiseksi, ovat nukutuskaasu ja -lääkkeet, antibiootit, kipulääkkeet, pahoinvointilääkkeet ja lihaksia rentouttavat lääkkeet. Näistäkin kertyy hintaa.
Sairaalan välineistön on tietysti oltava ajan tasalla ja saatavilla. Monitorit, anestesiakone, verenpainemittari, kanyyliyhteys, happisaturaatiomittari, lämpöpeitto, intubaatioputki, steriilit taitokset ja liinat, kirurgiset välineet, langat, metallihakaset, dreenit ja painetekstiili odottavat potilasta, mutta jonkun on pitänyt ne hankkia.
Leikkaussalin ja heräämön on oltava asiallisessa kunnossa. Leikkaussalissa on oltava välineistön lisäksi tarvittavat tasot ja valaistus. Heräämössä valvotaan potilaan tilaa. Se on olennaista ja sitoo henkilökuntaa.
Varsinainen leikkausaika kohdallani oli 4,5 tuntia (klo 9.00-13.30) ja ennen sitä esivalmisteluihin oli mennyt tunti. Yhteensä toimenpiteeseeni on mennyt aikaa siis 5,5 tuntia. Olin koko tuon ajan nukutettuna ja kokonaisuudessaan klo 8:sta klo 15:een. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään pikku juttu! Tietysti olin muutenkin paikalla hoidettavana koko päivän: saavuin klo 7.30 ja poistuin klo 19.00. Aika on rahaa.
Samassa köntässä maksoin myös jälkihoidosta. Komplikaatiot ovat kaikkien leikkaavien plastiikkakirurgien työn jäljiltä mahdollisia, vaikkakin ne ovat harvinaisia. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää! Joka tapauksessa paranemista seurataan ainakin parin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja aina voi ottaa yhteyttä, jos aihetta ilmenee.
Eli aika paljon asioita, jotka kaikki maksavat!
Minulle ainoa vaihtoehto leikkauksen tekemiseen oli suomalainen sairaala ja sen ammattitaitoinen väki. Hinta eli 8 900 euroa on minulle iso raha varsinkin, kun olen nyt lopettelemassa työuraani, mutta olin sen valmis maksamaan oman henkisen hyvinvointini vuoksi. Asia vain paisui niin suureksi sisälläni!
Muitakin pikku kustannuksia tuohon päälle tietysti tulee. Olimme mieheni kanssa yötä halvimmassa löytämässäni hotellissa - jossakin on nuukailtava. Sitten tulevat polttoaineet ja auton käyttö konsultaatiokäynnillä, leikkauspäivänä, tikkien poistossa (halusin sen sairaalaan enkä omalle paikkakunnalle) ja tuleva kontrollikäynti. Erikseen maksoin leikkauksessa käytetyt tukisukat, jotka jäivät minulle ja tietysti toimistokuluja. Ostin myös arpien hoitoon voiteen ja kaulalle A-vitamiinivoiteen. Leikkauksesta ei saa sairauslomaa, mutta sitä en tarvinnutkaan.
![]() |
Melkein vannoisin, että tässä pötköttää kolmesta siskostani keskimmäinen, mutta minä se olen... |
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista