Minuksi takaisin

 ...on nyt kulunut leikkauksestani. Minulla piti olla tiistaina tällä viikolla kontrollikäynti plastiikkakirurgilla, mutta menin imuroimaan itseeni kesäflunssan. Ihan lykkäsi pientä lämpöä kirnuamisen lisäksi. Katselmus siirtyi elokuun 10. päivään. Muutoin paranemisessani ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Kaulani tosin ei enää jännity ja jäykistele kuten alussa. Se lienee siis hyvää vauhtia toipumassa. Korvien vierustat tuntevat yhä enemmän ja enemmän ja "sirinä" tuntemuksena niillä alueilla on välillä melkoinen. Se ei siis ole kipua vaan - tuntemus. Leuka alhaalta päin sekä oikealta että vasemmalta on eniten puutuneen oloinen.  Jos olen ihan rehellinen, alkaa pikkuhiljaa jurppia, kun päätä käännellessä tuo leuan alus tuntuu samalta kuin posket hammaslääkärin puudutuksen jäljiltä. Haluan tällä sanoa, että tähän leikkaukseen pitää itsellä olla kova motiivi ja into, että jaksaa odotella ja kuulostella toipumistaan. Onneksi vältyin ainakin alkuaikojen komplikaatioilta, jotka ...

Kuusi viikkoa on täynnä ja olisi lupa luopua painetekstiilistä. Kaulalihasten kiristymistä ja poskien sekä leuan alustan sivujen tunnottomuutta se kuitenkin helpottaa. Kysyinkin asiasta leikanneelta taholta ja sain vastaukseksi, että painetekstiili auttaa aina kolmeen kuukauteen asti. Jos arvet kutisevat, sitä voi käyttää pitempäänkin. Olin tänään kuitenkin lähes koko päivän ilman tekstiiliä. Kävin ekaa kertaa kuntosalilla sitten leikkauksen. Koska olen vetänyt lonkkaa kuusi viikkoa, en jaksanut oikein mitään. Tein vain 1/3 liikkeistä, laitoin puolet painoista tai jätin painot kokonaan pois, ja silti nukuin yli tunnin, kun tulin kotiin. Ei se auta kuin taas pikkuhiljaa hivuttautua entiselle tasolle - sille, jonka juuri ennen leikkausta iloiten saavutin. Voi minua raukkaa, snif. Ensi kerralla laitan kyllä painetekstiilin ja pipon siihen päälle. Siihen vielä kuulokkeet ja niihin kunnon k-poppia, niin a vot! Kylläpä korvat hikoilevat 😎 Ei vain jaksa, lääh puuh... Olen onnistunut läträämä...